Olen 30-vuotias ainakin omasta mielestäni ikinuori nainen. Aloin seurata lähinnä muotiblogeja noin 10-vuotta sitten, siitä asti oman blogin kirjoittaminen on kiinnostanut. Tänä aikana blogimaailma sekä minä olemme muuttuneet paljon. Minun kiinnostuksen kohteeni ovat laajenneet muodista uusiin ulottuvuuksiin. Blogit ovat puolestaan entistä ammattimaisempia, viimeistellympiä ja suorastaan täydellisiä. Tällaista en itse pysty aloittelijana luvata, enkä välttämättä tahdokaan. Joskus ainakin suomalaisia blogeja ihastellessani jään kaipaamaan niissä tavallisuutta, arkista elämää, joka koskettaisi kaikkia, epätäydellisyyden kauneutta. Toivon, että voisin tarjota tällaista tässä omassa blogissani. En ole hyvä kuvaaja, enkä vielä omista hyvää kameraa, en aina (itse asiassa hyvin harvoin) ole viimeistelty, eikä kotini ole aina siisti.
Elän hyvin tavallista elämää, juuri sellaista jota pidin joskus pelottavana ja keskinkertaisena. Tästä tavallisuudesta ja keskinkertaisuudesta olen löytänyt hyvinvoinnin ja tasapainon. Olen onnellinen. Elän avioliitossa rivitalon pätkässä mieheni, 9kk ikäisen pojan ja koirani kanssa, pihassa farmariauto. Viime vuoden marraskuussa alkoi uusi jännittävä elämänvaihe jäin kotiin äitiyslomalle ja myöhemmin hoitamaan poikaani. Työnteko on aina ollut minulle tärkeää, jonka takia tilanne tuntui alkuun todella vieraalta ja vaati pitkää totuttelua. Nyt kun poikani on jo "isompi" huomaan nauttivani tästä uudesta tilanteesta. Viimeinen vuosi on muuttanut maailmaa pääni sisällä paljon, vaikka olenkin sitä mieltä että lapsen saanti ei muuta asioita niin paljon kuin puhutaan. Äitiys tai kolmenkympinkriisi on saanut minut suhtautumaan elämään erilailla. Ennen elämäni oli kovin suorituskeskeistä oli sitten kyse koulusta tai työstä. Ajattelin myös liikaa sitä mitä muut ajattelevat enkä osannut keskittyä siihen mikä tekee minut onnelliseksi, tähän syyllistyn vieläkin, mutta yhä harvemmin. Olen omaksunut sellaista YOLO (you only live once) elämän tyyliä. Lapsi kasvaa ja kehittyy lähes päivittäin, joten olen oppinut elämään enemmän päivä kerrallaan. Haluan nauttia jokaisesta hänen kehitysvaiheestaan. YOLO ajattelu on myös saanut minut uskaltautumaan blogin perustamisessa. Olen aina haaveillut bloggaamisesta, mutta en ole uskaltanut tai minulla ei ole ollut aikaa. Elän vain kerran enkä halua että jään paitsi mistään kokemisen arvoisesta pelon tai kiireen takia. Jokainen kotona oleva äiti kaipaa myös päiviinsä kontaktia aikuisten maailmaan ja omaan aikaan, ehkä tämä blogi on yksi minun tavoistani toteuttaa näitä.
Lähinnä haluan blogissa käsitellä ihan tavallisia minun arkeeni kuuluvia asioita. Urheilu ja erityisesti kuntosalitreeni ovat lähellä sydäntäni. Olen itseoppinut treenaaja, nautin itseni haastamisesta ja uusien tekniikoiden ja liikkeiden oppimisesta. Nykyään seuraan pitkälti urheiluun ja elämäntapoihin liittyviä blogeja ja vlogeja. Seuraan lukuisia amerikkailaisia youtube-kanavoita, joista saan pääasiassa inspiraationi treenin ja terveellisten elämäntapojen suhteen. Tarkoituksenani on jakaa tietoa seuraamistani kanavoista sekä jakaa myös omia videoitani. Suhteeni ruokaan on aina ollut jopa vääristyneen intohimoinen, joten ruualla on varmasti paikkansa blogissani. Vaikka olen oppinut hyväksymään epätäydellisyyden ja nauttimaan siitä. Olen myös hyvin esteettinen ihminen nautin kauniista asioista oli sitten kyseessä jokin vaate, sisutuselementti tai muu esine, kaunis maisema tai ihminen. Olen myös matkustanut aikuisiän aikana paljon. Näitä asioita toivon voivani tuoda vahvasti esiin blogissani. Haluan myös jakaa kokemuksiani liittyen uuteen elämäntilanteeseeni eli äitiyteen ja lapsiarkeen. Tervetuloa seuraamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti